Geologinen Kivikko

Kivikko on osa Mellunkylän kaupunginosaa ja se sijaitsee Itä-Helsingissä, Kontulan ja Jakomäen välimaastossa. Kivikossa on runsaasti historiallisesti mielenkiintoisia kohteita kuten, Helsingin korkein luonnonkallio. Tällä kalliolla seisoi keväästä 1943 lähtien Suomen ensimmäinen ilmavalvontatutka RAIJA, joka keväällä 1944 oli suuressa osassa ilmapommitusten torjunnassa. Kivikossa on myös runsaasti hyväkuntoisia, ensimmäisen maailmansodan aikaisia tykkiteitä, juoksuhautoja, tulisuojia sekä kymmenisen luolaa. Tutkakallion lähettyvillä on myös muutamia rakennusten raunioita sekä  muita merkkejä sota-ajoilta.

Tässä blogissa ei kuitenkaan paneuduta Kivikon lähihistoriaan, vaan tarkoitus olisi kaivautua, sanan varsinaisessa merkityksessä, vieläkin syvemmälle. Aikaan jolloin Ancylusjärvi tai Yoldianmeri lainehtivat näillä kohdin, Ancylusjärvi n.9000 ja Yoldianmeri n. 11600 -vuotta sitten. Näistä molemmista jäi omat jälkensä Kivikon metsiin ja mantuihin, mm. muinaisrantamerkkejä joita voi nähdä Pohjois-Kivikon kallioilla ja metsissä. Pituutta tällä nuoremmalla "Pirunpellolla" on jopa 400 metriä, ja se kiertää keskelle jäävän kallion lähes koko matkalta. Korkeuseroa oman arvioni mukaan on jopa yli 10 metriä.

 Sammaleen peittämiä Yoldinameren rantakiviä  Pohjois-Kivikon ja Rajakylän välimaastossa. Tästä kohin on suunniteltu rakennettavaksi Maratontunneli.

Ancylusjärven rantakiviä Pohjois-Kivikon keskikalliolla. Paikoitellen kivet on paljaina, kun taas paikoin "pirunpelto" on maa-aineksen peittämä. 







 

Minä, Blogin kirjoittaja ja ylläpitäjä Jussi Pietarinen en ole geologi tai asiaan sen paremmin vihkiytynyt, vaan aivan tavallinen tallaaja joka valokuvauksen myötä kiinnostui asuinalueensa lähimaastosta. Geologisen minäni löysin kuitenkin vasta syyskuussa 2010 luettuani Helsingin Uutisista lehtikirjoituksen hiidenkirnuista. Kyseisessä kirjoituksessa Jouko Malinen kertoi Kurkimäestä löytämästään hiidenkirnusta.

Luettuani tämän tekstin kiinnostuin myös itse hiidenkirnuista. Olin kuullut puhuttavan kivikon hiidenkirnuista ja olihan ne pakko paikantaa ja käydä katsomassa tarkemmin. Kyseiset hiidenkirnut ovat melko suuria, n. 3-4 metriä halkaisijaltaan ja pahasti maa-aineksen peittämiä. Toisen kirnun "takaseinä" kaartuu voimakkaasti "sisäänpäin" ja olisi varmasti mahtava nähtävyys. Vierestä löytyneen hiidenkirnun perusteella nämä hiidenkirnut ovat syntyneeet jo ennen viimeisintä jääkautta. Jos hiidenkirnuille ei lähivuosina tehdä mitään, vaan ne jätetään oman onnensa nojaan, niin ne hautautuvat lopullisesti ja jäävät jälkipolvilta näkemättä. Vuonna 2004 geologi Antti Salla kartoitti Helsingin geologisia kohteita ja antoi suosituksen näiden kirnujen avaamisesta mutta kaupunki ei ole asian eteen tehnyt yhtikäs mitään! 

Pohjois-Kivikosta on suurten hiidenkirnujen lisäksi löydetty jo aiemmin kaksi pienempää hiidenkirnua, jotka on merkittynä helsingin kaupungin luontotietojärjestelmään. Nämä pienemmät hiidenkirnut sijaitsee aivan tykkitien vieressä lähellä patteripolkua. Näistä suurempi, hieman soikea hiidenkirnu on halkaisijaltaan reilun metrin ja pienempi vajaa metrin. Molempien kunto on hyvä, vain vähän maa-ainesta pohjalla.
Kartta ja lyhyt kuvaus Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmässä 

Suuri Graniitti lohkare

 Päätin sitten löytää "oman" kirnun, ja jo aiemmin olin pannut merkille muutamia paikkoja joissa saattaisi olla hiidenkirnuja ja muita  muinaismuistomerkkejä. Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmästä tarkistin että kyseisiä löydöksiä ei vielä oltu merkattu kirjoihin ja otin yhteyttä luontotietojärjestelmässäkin mainittuun geologi Antti Sallaan ja kerroin löydöksistäni. 

 Geologi kävi toteamassa löydöt ja ilmoitti että lohkare on paikallista graniittia. Kiviesiintymä puolestaan olisi Ancylusjärven muinaisrantaa ja nämä kaksi kohdetta tulisi merkitä luontotietojärjestelmään mutta, hiidenkirnut jäisivät vielä epäilyksen asteelle, kunnes joku avaisi ne.

Tästä pusikosta ei heti uskoisi löytyvän hiidenkirnu
ja vieressä useita, ei edes geologi voinut vahvistaa löydöstäni ennen kuin se avattaisiin.







Olin kuitenkin niin vakuuttunut löydöksistäni että otin uudestaan yhteyttä, ensin tähän geologiin josko maata saisi kaivaa ja tämän jälkeen Jouko Maliseen joka onkin jo lähes hiidenkirnu spesialistin maineessa. Jouko on löytänyt lukkuisia hiidenkirnuja mm. Sipoonkorvesta, Kurkimäestä ja Kivikosta.

Joukon kanssa kävimme sitten 4.10.2010 kaivamassa hieman maata ja toden totta, sieltä paljastuikin varsinainen hiidenkirnujen rypäs. 4.10 avasimme pienten kirnujen rykelmän jossa kahdessa jonossa oli useampi kirnu ja "Kaksosista" toisen, kuvassa oikealla olevan kirnun. 8.10.2010 jatkoimme kaivamista ja avasimme ison kirnun ja toisen "Kaksosista".

"Kaksoset" oikealla oleva avattiin 4.10 ja vasen 8.10.2010

Suurin kolmesta (Monttu) avattiin 8.10.2010.
  Isot kivet on vielä siirtämättä.

Se että heti ensi yrittämällä osuin oikeaan ja löysin kirnuja, antaa lisää intoa uusien hiidenkirnujen ja muiden muinaismuistomerkkien etsintään, löytämiseen ja ilmoittamiseen. 

Panoraamakuva kaikista kolmesta, nyt veden täyttämästä kirnusta 

(pienet kirnut jäivät kuvan ulkopulelle).

Kuvattu 21.10.2010

 Hiidenkirnujen puhdistus tulee jatkumaan vielä tämän syksyn aikana ja on oletettavaa että tästä samasta paikasta löytyisi vielä lisää kirnuja. Myös toisaalla on kaivuu hommat jo alkaneet ja sieltä on odotettavissa monta uutta hienoa hiidenkirnua!

Tässä blogissa voit seurata näiden hiidenkirnujen avautumista ja mahdollisten uusien kirnujen löytymistä.

Ja hei! Jos tämän blogin avulla saataisiin heräteltyä hieman talkoohenkeä, niin ensi keväänä (2011) voitaisiin vaikka ruveta avaamaan näitä Kivikon SUURIA kirnuja!